Tässä vaiheessa kun tätä blogia vasta aloin kirjoittamaan, on kuitenkin jo paljon isoja asioita saatu aikaiseksi.

Ihan ensimmäiseksi etsimme juhlapaikkoja ja kirkkoja netistä ja päädyimme siihen, että vaikka lähikirkkomme Leppävaaran kirkko on todella pieni ja epäkirkkomainen sisältä, on se ulkoa todella kaunis ja ainoa järkevä mahdollisuus enää siinä vaiheessa kun viime kesän lopulla aloimme asioita tutkimaan. Olisin itse halunnut "kunnon kirkon tuntua", johon ehdottomasti kuuluisi pitkä käytävä ja kiinteät pulpetit. Ainoita tällaisia mahdollisuuksia olisi kuitenkin ollut Espoon tuomiokirkko tai joku Helsingin yleisesti varattavista kirkoista. Näiden kohdalla ongelma kuitenkin oli, että kirkkomarkkinat käydään kesäsesongille aina edellisen vuoden toukokuussa, joten olin jo auttamattomasti myöhässä. Vaikka olisinkin ollut ajoissa (tai häät olisivat olleet vasta vuotta myöhemmin) niin ongelmaksi olisi edelleen muodostunut kotikirkottomuuden negatiiviset vaikutukset jonotusjärjestykseen. Esimerkiksi Espoon tuomiokirkkoon olisi ehkä ollut mahdollista hyvällä tuurilla saada klo. 17 vihkiaikaa, tai muuta todella huonoa aikaa, normaalit klo. 14 ja vastaavat ajat kun menevät kirkon piirissä asuville. Hieman pitkin hampain suostuin sitten tyytymään Leppävaaran kirkon erittäin lyhyeen käytävään sekä irtopenkkeihin joista minulle tulee lähinnä tuntu kuin koulun jumppasaliin olisi vain kannettu ylimääräisiä tuoleja esityksen ajaksi. Olen kuitenkin yrittänyt ajatella, että itse vihkitilaisuus on kuitenkin lyhyt, ja ehkä lyhyt käytävä on myös ihan kätevä jos vaikka kovasti jännittää. Leppävaaran kirkko on myöskin ulkoa aivan uskomanttoman kaunis vaikkei ehkä perinteisen kirkkomainen. Rappuset ovat aina olleet minulle visuaalisesti miellyttävä elementti ja tämän kirkon ulkoalueilla niitä riittää, kuten myös holvikaaria, kasvillisuutta ja mielenkiintoisia muotoja. Kirkko mukailee ihanasti alle jäävää rinnettä ja koko kirkko on itseasiassa todella hankala huomata jopa viereiseltä tieltä. Lohduttaudun ajatuksella, että vaikka sisätilat eivät vastaakaan ihanteitani, saamme kuitenkin ulkotiloissa erittäin kauniita kuvia.

Hyviä kuvia leppävaaran kirkosta (lähinnä ulkoa) löytyy näköjään tällaisesta valokuvausblogista: http://haaveenahyvakuva.blogspot.fi/2013/05/leppavaaran-kirkko.html

Kirkko itseasiassa varmistui vasta toisena listaltamme, sillä ensimmäisenä kävimme katsomassa läpi juhlapaikkoja. Etsimme juhlapaikkaa Espoosta tai Helsingistä, espoolaistuneina helsinkisyntyisinä Vantaa-dissaajina emme kokeneet mielekkääksi edes katsoa mitä Vantaalla on tarjolla. No ehkä ihan hieman ;) Ensin kartoitimme netissä tarjontaa. Juhlapaikan tuli olla mahdollisimman edullinen, sellainen johon saa tuoda omat juomat ja siinä piti kuitenkin olla jotakin erikoista ja mieleenpainuvaa, mielummin tyyliimme sopivan moderni kuin vanha maalaisidylli. Löysimmekin muutaman mahdollisen joissa kävimme lopulta kahdessa katselemassa. Ensimmäinen oli erittäin edullinen, sisältä juuri remontoitu vanha navetta, Laaksolahden monitoimitalo. Sekoitus maalaisromantiikkaa ja moderniutta. Tutustumisreissullamme selvisi, että paikka on todella hankala löytää. Se on aivan vilkkaahkon tien vieressä, mutta niin puiden suojissa että emme nähneet rakennusta lainkaan vaan harhailimme puolisen tuntia niin autolla kuin jalkaisin Laaksolahden urheilupuiston alueella navettaa etsimässä. Fiilikset monitoimitaloon tutustessa olivat hieman ristiriitaiset. Päinvastoin kuin kirkossa, tässä sisätila olivat siistit, toimivat ja avarat, mutta ulkopuoli ei miellyttänyt. Piha oli lähes olematon, eikä mitään selvää ulkoterassia tai muuta hengailualuetta ollut. Pihan nurmialue oli rinteessä jonka toisella puolella pauhasi vilkkaahko tie ohi ajavine busseineen. Suoraan talon takana alkoi ryteikkö ja koko rakennus tuntui olevan kovin varjoisa. Sisätilat olivat kuitenkin niin hyvät, että kysyimme vahtimestarilta vapaita viikonloppuja esimerkiksi elokuussa ja saimmekin varattua lauantain 9.8.

Kuvia laaksolahden monitoimitalosta löytyy ainakin tästä hääblogista: http://syyshaat-suunnittelu-ja-ideat.blogspot.fi/2013/03/laaksolahden-monitoimitalo-esittelyssa.html  Itse olen hieman eri mieltä joistakin tuossa blogissa esitellyistä ajatuksista (plus ja miinuslistalla), mutta toisaalta myös esim. listassa mainitut nuhruiset tuolit ja pöydät on tässä välissä vaihdettu aivan uusiin!

Kävimme katsomassa myös toista juhlatilaa, joka sijaitsikin aivan saman järven toisella puolen. En edes muista tämän paikan nimeä, koska emme tykästyneet siihen juurikaan. Paikka oli selvästi vanhempi ja kulahtaneempi ja sisällä haisi/tuoksuikin maalaisidylliltä. Nuoneet olivat pienempiä ja pohjaratkaisu sekavampi. Kysyin mahdollisuutta järjestää esimerkiksi puuhanurkkaa lapsille tai muuta erillistä toimintaa, niin ratkaisuksi tarjottiin eteistä naulakkojen välissä. Paikka oli oikein soma ja varmasti soveltuva jollekin perinteikkäistä maalaishäistä suunnitteleville, mutta meille parasta paikassa taisi olla vain pihalla narussa ollut omistajan koira jonka kanssa Ville leikkikin melkein puolet siitä ajasta kun mitä tutkin rakennusta =P Varasimme tämänkin paikan, eri viikonlopulle, mutta peruimme sen pian tajuttuamme että emme varmasti tule löytämään Laaksolahtea parempaa tilaa, se kun oli selvästi muita halvempi, toimivampi ja sopivassa paikassakin, vain n. 5 kilometriä kirkolta.

Tämän jälkeen varasimme siis myös kirkon 9.8. ja ajattelemamme aika 14:00 oli jo mennyt joten päädyin valitsemaan klo. 13:00 ajan. Järkeilin asian niin, että mielummin minulla tulee aamulla kiire ja juhlaa keretään viettämään sitten kunnolla. Olen ollut häissä jotka ovat alkaneet myöhään, ja silloin esimerkiksi ohjelmat ja koko ilta tuntuu menevän hieman juosten ohitse. Aikaisemmalla alotuksella ehtii hyvin pitämään rentoja taukojakin, joilla vieraat voivat tutustua ja jutella rauhassa, tutkailla polttarikirjoja ja otattamaan kuvia itsestään kuvaajamme kanssa. Eräissä häissä oli runsaastihkosti tällaisia vapaita välitaukoja, joista ainakin itse nautuin. Tiukalla minuuttiaikataululla olevat häät saattavat olla hieman hengästyttäviä ja vieraille kurjia. Yksi häiden ja muiden juhlien (jopa hautajaisten) suurimmista iloista onkin se, että näkee esimerkiksi sukulaisia tai vanhoja ystäviä joiden kanssa ei muuten tule paljoa pidettyä yhteyttä.

Valintamme kirkoksi ja juhlapaikaksi tuntuu sikälikin hyvältä, että molemmat rakennukset ovat punatiilisiä ja tuntuvat siksi olevan jopa setti. Ne myös täydentävät jännästi toisiaan: siinä missä kirkossa on surkeat sisätilat ja aivan upeat lkotilat, on juhlapaikassa taas toisinpäin. Lisäksi minua ei ainakaan tällä hetkellä lainkaan pelota että hääpäivänämme sataisi. Sehän tarkoittaisi vain, että kukaan ei seisoisi juhlapaikan pihalla ihmettelemässä missä siellä voi oleskella ja miksi vierestä kulkee busseja mölisten ohi!