Toimijoiden löytäminen ja valinta on ollut hyvinkin helppoa näihin häihin. Villen isä on pappi, joten papin valinta oli aika selvä. Ainoa kysymysmerkki oli, että voiko vapaakirkon pappi vihkiä evankelisluterilaisessa kirkossa, mutta kysyttyäni juuri viime viikolla asiaa Espoon kirkkoherralta saimme luvan käyttää sulhasen isää pappinamme. Täytyy myöntää että alkuun koko sulhasen isän käyttäminen epäilytti minua, sillä tuntui hieman että pappi olisi liiankin läheinen, ja voisi olla helpompaa vain kertoa tuntemattomalle papille joitakin faktoja itsestämme ja yhteisestä historiastamme ja antaa hänen keksiä jotan sanottavaa sen pohjalta. Minua myös aavistuksen epäilytti Villen isän kujeilevan luonteen yhdistäminen hääpappiin. Tilanteemme on kuitenkin siitä onnekas, että Villen sisko vietti häitään tämän vuoden alussa ja pääsimme näkemään mm. heidän isänsä toiminnassa. Itkua tihrustaen kuuntelin papin puheen siunauksessa ja tulin tulokseen, että pappimme on oikein hyvä valinta. Ainoa mikä tässä vaiheessa mietityttää on se, että jos Villen isä pitää yhtään niin kauniin puheen meidän häissämme, niin pillitän varmaan koko kirkossaolon ajan =P

Myös valokuvaajan löytäminen oli mutkatonta. Tunnen itsekin muutaman hyvinkin ammattimaisen valokuvaajan, mutta valokuvaaja löytyi vieläkin lähempää: Villen eno. Tapasin enon ensimmäistä kertaa viime kesänä mökkireissulla jolloin mietimme mahtaisiko eno suostua kuvaajaksemme. N. toinen lause minkä eno lausi meidät nähdessään oli "tulen sitten hääkuvaajaksenne häihinne ,halusitte tai ette", asia selvä =P Myös enon toimintaa pääsimme näkemään Villen siskon häissä, ja myös tämä vakuutti minut täysin. Villen eno on selvästi ammattimainen ja innokas ja hoiti oman osuutensa ilman että hääpari joutui huolehtimaan mistään. Vieraan, palkatun hääkuvaajan kanssa saattaisi käydä niin, että kuvaaja kokee olevansa vain töissä ja suorittaa vaaditun minimin ja tietyn kuvamäärän ja sillä selvä. Villen enon kanssa tuntui että hän todellakin halusi että kaikki hienot asiat kuvataan ja kaikki halukkaat pääsevät kuviin mukaan.

Villen siskon häistä bongasimme myös kolmannen toimijan omiimme. Toisen siskon ystävä toimi näissä häissä dj:nä ja musiikki oli pitkin iltaa sen verran meidänkin makuumme sopivaa että kysäsimme kuka tämä dj on ja voisimmekohan itsekin käyttää häntä. Ainoa ongelma tässä oli vain hinta. Kyseinen dj tulee aika hintavaksi kun taas alkuperänen tarkoituksemme oli vain vuokrata äänentoistovermeet ja kerätä soittolista itse kasaan. Emme olleet ajatelleet kättää tuollaista summaa dj:hin mutta tämä kyseinen yksilö oli sen verran vakuuttava että päätimme ottaa hänet silti. Sitäpaitsi on paljon tunnelmallisempaa kun soittamassa on edes jonkunlainen artisti, yksinään soiva spotifylista on aika kolkko tapa luoda tanssitunnelmaa. Hääbändiä en itse missään vaiheessa halunnut, sillä en ole vielä törmänny hääbändiin jonka soittamat versiot olisivat millään muotoa alkupeäirisä teoksia parempia. Sitäpaitsi suurin osa soittolistalle haluamistamme kappaleista perustuu nimenomaan artisteihin ja heidän versioihinsa, esimerksiksi oma suosikkini Ismo Alanko tai Villen tykkäämä Nightwish. Eikä ole lainkaan varmaa osaisiko hääbändi edes soittaa (kelvollisesti) haluamaamme häävalssia, joka ei ole niitä tuttuja Akselin ja Elinan häävalsseja.

Halusin myös häistämme videokuvaa, juurikin erilaisten musiikkinumeroiden ja puheiden tallentamista varten. Onnekseni olen joskus muinoin tutustunut ammattikuvaajaan jonka sain ylipuhuttua kuvaamaan häissämme. Tämä kuvaaja ottaa tosin roolinsa ehkä hieman liiankin tosissaan, sillä tarjosi kaikenlaisia multikameroita ja editointia ja jokaisen vieraan erillistä tenttausta sekä kaipaili myös draamankaarta videolle mustasukkaisten eksien tai liittoa vastustavien sukulaisten muodossa, mutta minulle kyllä riittää ihan vain se, että joku jolla pysyy kamera kädessä ja tietää mitä sillä tehdään tallentaa tärkeimmät kohdat päivästä uudelleenkatseltavaksi =P Tämän videokuvaajan kohdalla on kuitnekin vielä pieni mahdollisuus peruuntumiseen mikäli nimeään tekevän miehen tielle tarjoutuukin jotain uralle tärkeämpää keikkaa. Pidetään kuitenkin peukut pystyssä!

Kaason ja bestmanin valinta oli myös suhteellisen helppoa. Kaasokseni valitsin pitkäaikaisen ystäväni jonka kanssa välit ovat viime vuonia vain lähentyneet. Kyseinen ystävä on ainoita jonka luona olen yöpynyt, myös Villen kanssa ja jota tapaan suhteellisen usein. Olisin alunperin halunnut kaksi kaasoa, toiviaan vahtimaan ;) mutta en sitten lopulta keksinyt ketään toista jonka kanssa kokisin olevani erityisen läheinen ja päädyin pysymään yhdessä kaasossa. Villellä bestmanin valinta kesti ehkä hieman pidempään hänen punnitessaan ystävyyssuhteidensa vakavuutta mutta aika pian päätyi pyytämään vanhaa ystävää niin harrastusten kuin opiskelujen parista. Tällä hetkellä valinta tuntuu erittäin selvältä, molempien osalta. Plussaa valituissa on myös se, että sekä bestman että kaaso ovat kuitenkin tuttuja hääparin molemmille osapuolille ja kaikki tulevat toimeen myös keskenään. Kivasti on tuntunut myös että tämä hääjärjestely on myös entisestään lähentänyt suhteitamme näihin ihmisiin, kuten myös joihinkin muihin.

Yksi tärkeä rooli on vielä jakamatta, nimittäin morsiamen alttarille saattaja ja sulhaselle luovuttaja. Oma isäni on kuollut ja olen lähes koko elämäni ajatellut vaariani luovuttajakseni. Nyt kuitenkin aivan viime vuosia vaarini on mennyt lähinnä henkisesti huonompaan kuntoon eikä hän ole enää mahdollinen valinta saattajakseni, mikä jo itsessään masentaa minua jonkin verran. Lähdin miettimään saattajaani sitten kummisedistäni, sehän se kai on kummien tarkoituskin, jatkaa siitä mihin omat vanhemmat eivät syystä tai toisesta pysty. Minulla on kaksi miespuolista kummia, setäni ja enoni. Olen setäni kanssa suhteellisen läheinen ja tapaankin häntä huomattavasti enemmän kuin enoani, joten setäni olisi varmasti monen mielestä se selkeä ja luonnollinen valinta. Itse kuitenkin olen ajatellut asiaa ehkä hieman objektiivisemmin tai laskelmallisemmin. Sedälläni on kaksi tytärtä kun taas enollani vain yksi poika. Setäni päässee kuitenkin vielä saattamaan tyttäriään alttarille, mutta enoni välttämättä ei. Koen, että enolleni tehtävä saattaisi olla isompi kunnia kuin sedälleni ja hänen veljensä valinta saattaisi olla myös äidilleni tärkeää. Olen siis jo aikaa sitten päätynyt enooni, mutta en ole vieläkään asiasta häneltä kysynyt, me kun emme tosiaan tapaa kauhean usein tai muutenkaan pidä yhteyttä muutoin kuin sukutapahtumissa =P Yksi puoli myös enon valinnassa olisikin jonkinlainen välien lämmitys, se kun on toteutunut jo muidenkin häissä toimivien kanssa. Nyt pitäisi vain osata tarttua puhelimeen ja kutsua itsensä heille kylään tai heidät meille jotta asiaa voisi kasvotusten sitten kysyä.