Hääpuvusta olen alusta asti ajatellut että sen ei todellakaan tarvitse olla mikään kallis merkkipuku, kunhan pysyy päällä, kasassa ja miellyttää silmää. Selailinkin heti alussa häämekkoja kiinalaisissa nettikaupoissa ja sieltä löytyy tuhansittain toinen toistaan ihanampia luomuksia. Selain täyttyi häämekkovälilehdisä kun en osannut päättää mikä olisi se kaikkein kivoin. Mielikin muuttui jo muutamaan kertaan, mutta onnekseni koko ajan mielessäni on ollut sentään tietty tyyli. Toinen onni on mekontilauskokemukseni, olen aikaisemmin tilannut lyhyitä juhlamekkoja ja myös yhden kokopitkän iltapuvun vastaavista nettikaupoista enkä kertaakaan ole pettynyt. Hinnat ovat paitsi jopa monin kerroin halvempia kuin kotimaisissa liikkeissä, myös laatu yltää monin paikoin jopa yli. Aikaisemmin tilaamani iltapuku on taidolla tehty, napatta ja hyvin päällä pysyvä. Aikaisemmin käyttämäni koko pitkät puvut (jotka ovat olleen pari kertaa kalliimpia) ovat olleet ohuita ja "päällä roikkuvan" oloisia, sellasiia joiden alle on ehdottomasti halunnut laittaa rintaliivit joissa olkaimet ovat tuleet tarpeeseen. Tilaamani iltapuku kuitenkin pysyy hyvin päälläni ilman olkaimia ja en pelkää mekon valahtamista joten ilman liivejäkin pärjäisi. Lisäksi mekko on kerännyt kehuja ja sen jälkeen hämmästelyjä kerrottuani hinnan. Olin siis luottavainen myös hääpuvun tilaamisen kohdalla, mutta ensin piti kuitenkin selvittää, sopiko haluamani tyyli minulle. Suuntasin siis hääpukukaupoille.

Ensimmäisen kerran kävin sovittamassa pukuja Turussa, sillä kaasoni asui tuolloin vielä siellä ja olimme Villen kanssa viikonloppumatkalla hänen luonaan. Fiancée, liike jossa kävin oli aivan ihana, ja suosittelen muitakin morsiamia käymään siellä. Sovituskoppi oli todella tilava ja valoisa ja palvelu oli ammattimaista, ystävällistä ja hyväntahtoista. Puvun kanssa pääsi myös testaamaan istumista ja liikkeessä sai ottaa valokuvia! Sovitin tuolloin kolmea pukua josta sainkin hyvän kuvan siitä mikä minua miellyttävistä tyyleistä minulle sopii. Yksi kolmesta oli selvästi "liikaa" (leveä tyllihelma) mutta kaksi muuta olivat ihania! Valokuvien jälkeenpäin katselu on ollut todella arvokasta, sillä peilin kautta on niin hankala saada kunnollista kuvaa siitä miltä todella näyttää muiden silmissä (ja kuvissa). Puvut olivat toki ihania, mutta kalliita, vähintään tonnin taisivat olla kaikki kokeilemani.

Seuraavaksi kävin sovittelemassa Helsingissä, jossa paikaksi valikoitui Niinatar. Turun jälkeen Niinatar tuntui pieneltä pettymykseltä. Tila oli pieni ja ahdas ja täynnä pukuja, tosin pukuja taisi kyllä ollakin enemmän kuin Fiancéessa. Todellinen pettymys oli kuitenkin sovitusalue. Siinä missä Fiancéessa oli neliöittäin tilaa niin sovitus"kopissa" (huone olisi kuvaavampi sana) kuin sen ulkopuolella, oli Niinattaressa todellakin tavallisen vaatekaupan kokoinen koppero jossa vieläpä 1/4 alueesta valtasi tuoli. Koppin ei mitenkään mahtunut sekä minä, puku helmoineen että myyjä auttamaan puvun päälle saannissa, vaan myyjä pysytteli kopin ulkopuolella ja autteli verhon raosta. Paikalle kun vielä saatiin jokin äijäporukka sovittelemaan vuokraamiaan pukuja niin verhoakaan ei viitsinyt raotella senkään vertaa. Paikasta tuli tunne, että morsiamen viihtyisyyten ei oikein halunnu panostaa, toisin kuin Turussa. Täytyy kyllä myöntää, että olisin varmaan ollut ihan tyytyväinen ellen olisi ensin käynyt Turussa kokemassa millainen sovituskoppi parhaimmillaan voi olla..

Niinattaressa palvelu oli kuitenkin ystävällistä ja oikeastaan tykkäsin heidän tyylistään jakaa ensin merkintälappuja ja antaa itse hieman kuljeskella pukujen välissä merkitsemässä itseään miellyttäviä. Nämä tuotiin sitten sovitettavaksi ja niiden pohjalta myyjä alkoi ehdottamaan muita sopivia. Niinattaressa sovitinkin lukuisia pukuja joista suurimmasta osasta minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, koska kuvia ei saanut ottaa.

Myöhemmin varasin vielä ainakin kertaalleen pukusovitusajan johonkin muuhunkin liikkeeseen, mutta sairastumisten ja muiden kiireiden takia en sitten lopulta koskaan päässyt useampaan paikkaan sovittelemaan. Tämä hieman harmittaa, sillä hääpukujen sovittelua ei toivon mukaan koskaan enää pääse harrastamaan ja tuntuu että olisi pitänyt ottaa tästä kerrasta kaikki irti. Päädyin kuitenkin yhteen nettipukuun joka oli jo pitkään pyörinyt mielessä muita enemmän, ja päätin tilata sen ennen kuin on liian myöhäistä. Tuntuu että monet morsiamet ovat hankkineet pukunsa jopa yli vuotta etukäteen, ja itselleni alkoi tulla hätä tilatessa pukua vasta n. puoli vuotta ennakkoon.

Puvun tilaaminen ei kuitnekaan mennyt alkuun ihan putkeen. Valmiissa designissa oli puvun mahan kohdalla todella tökerön näköisiä kukkasia, joita kaason kanssa olemme kutsuneet hieman kuvaavammin paiseiksi. Tiedustelin myyjältä, josko puvun saisi ilman paiseita, kun puku muutenkin teetettiin omien mittojeni mukaan. Paiseiden poisjättäminen oli kuitenkin myyjälle ehdoton ei-ei, syynä se, että kukat ovat osa kyseisen mekon viehätystä ja ne kuuluvat siihen, sekä se että muut ostajat ovat olleet niihin tyytyväisiä. Yritin selvittää millä tavalla kukat ovat kiinni, että saako niitä itse sististi irti, ja että onko se nyt niin hankala jättää niitä vain lopuksi lisäämättä siihen. Myyjä oli todella nuiva kukkien suhteen ja itseltänikin meinasi alkaa huumoria loppua, kaikki viestini eivä ehkä olleet täysin kohteliaita ja joitain vähän harvinaisempia sanojakin saatoin käyttää.. Lopulta päädyin tilaamaan mekon paiseineen ja toivomaan parasta.

Mekko saapuikin postissa suoraan kotiovelle hyvin nopeasti samassa paketissa tilaamieni kenkien ja parin vaihtoehtoisen laukun kanssa. Koko paketti taisi maksaa postikuluineen n. 300 €, siis hääpuku, kengät ja kaksi laukkua! Sovitin tietenkin heti mekkoa, mikä oli todella hankalaa yksin, mutta sain kuitenkin jotenkin testattua ja mekko tuntui sopivalta. Kengät olivat yllätyksekseni tarrakiinnitteiset, mitä ei päällepäin kuitenkaan mitenkään näky. Ne olivat myös todella pehmeät jalassa, missään Suomessa kaupasta osamissani juhlakengissä ei ole niin miellyttävän pehmoista pohjaa kuin niissä! Kengät kuitenkin tuntuivat ehkä hieman liian isoilta ja harkitsenkin vielä toisen parin ostamista. Mekossa olevat paiseet olivat todellisuudessa vielä kammottavampia kuin kuvissa, mutta ainakin ne olivat kiinni vain parilla ompeleella, huh! Seuraavaksi kysyin kaasoltani voinko tulla hänen luokseen sovittamaan pukua kunnolla ja jättää mekon sinne ettei Ville näe sitä, ja ampaisinkin melkein heti kaason luokse. Saimme sovitettua puvun kunnolla ja se tuntuikin hyvältä päällä. Naureskelimme paiseille ja totesimme että ne näyttävät hieman myös siltä kuin joku olisi ampunut morsianta mahaan (tai vaihtoehtoisesti morsian on synnyttämässä mahan läpi alienvauvaa).

Seuraavaksi varasin ajan ompelijalle, sillä vaikka puku onkin nätti, se ei kuitenkaan vielä ollut täydellinen. Ompelijan valitsin kaasoni kaverin ja tämän kaverin suosituksesta. En oikeastaan edes katsellut muita vaihtoehtoja, sillä kaason kaverin kaverin omakohtainen kertomus tästä ompelijasta pelastavana enkelinä riitti vakuuttamaan minut. Kiikutin siis pukuni Kikka-tikkiin. Ensimmäisellä kerralla vähän selviteltiin mitä on tarkoitus tehdä ja mitä tarvitaan. Ompelija Anita poisti heti paiseet ja kaikki kolme (minä, kaaso ja ompelija) olimme sitä mieltä että puvun tyylikkyys nousi huomattavasti. Anita lähetti minut kangaskaupoille sillä halusin pukuuni liilat hihakkeet sekä jotain koristetta. Luulin tehtävän olevan helppo muttei ollutkaan..

Kävin parissakin Eurokankaassa, Nappitalossa ja Stockmannilla. Kuvittelin että isoon kangaskauppaan mennessä täytyy vain erilaisista vaitoehdoista valita paras. Asia ei ollutkaan aivan näin, vaan liiloja kankaita oli Eurokankaassa todella niukalti. Kysyin myös apua myyjiltä, ja ensimmäisessä myyjä lähinnä ohjasi keskustan liikeeseen. Menin sinne ja sain todella kummallista asiakas"palvelua". Kerroin myyjälle (tai oikeastaan lopulta kahdelle) pulmani ja mitä haen eikä myyjä sanonut oikeastaan mitään. Kysyin, onko niissä muutamissa sinne päin liiloissa kankaissa jotain eroja, että mikähän niistä soveltuisi tarkoitukseeni ja vastaukseksi sain vain "no mistä tykkäät". Ilmeisesti kankaissa ei ole muita eroja kuin väri. Sitten toisen myyjän kanssa koitimme löytää oikeaa väriä mukanani tuomaani käsilaukkuun sopivaksi (mikä siis muutenkin on se väri mitä haluamme) ja toisenkin myyjän palvelu sai huulen pyöreäksi. Totesimme molemmat että tarjolla olevat kankaat ovat hieman väärää väriä, joten myyjän ehdotus oli vaihtaa kokonaan toiseen väriin. Sanoine ttei se oikein käy, kun idea oli löytää nimenomaan liilaa. Pienen tauon jälkeen myyjän uusi ratkaisuehdotus oli musta kangas. Ehdotin itse että onko mahdollista värjätä jokin valkoinen kangas liilaksi jotenkin ja myyjä mietti että saattaisi olla, joten katsoimme hieman valkoisia kankaita. Tässä kohtaa kuitenkin koko "palvelu" alkoi tympäisemään ja halusin pois. Lähdin seuraavaksi Stockmannille jonkun suosisuksesta, mutta sielläkin näköjään myydään nykyään vain sisustuskankaita. Oloni alkoi olla jo todella epätoivoinen, kunnes taisi siellä Stockmannilla myyjä ehdottaa Villisilkkiä.

Pari päivää myöhemmin kävin Villislkissä yhdessä Villen kanssa. Jotkut varmaan ovat sitä mieltä ettei miehen kanssa saa käydä edes kangasostoksilla, ja niin oli Villekin, mutta tarvitsin jo tukea ja olimme yhdessä muutenkin menossa ruttopuistoon ravintolapäivänviettoon. Sitäpaitsi Villellä on ilmiömäinen kyky löytää etsimänsä, ja niin se tehosi tälläkin kertaa. Villisilkin myyjä oli asiantunteva ja ystävällinen ja selvästi yritti ratkaista ongelmaamme. Kaupasta löytyikin jopa pari varteenotettavaa kangasta vaikka värimallina toiminut laukku ei ollutkaan mukana. Sain myös arvion kankaan riittävyyteen haluamiini yksityiskohtiin ja ostin palan kangasta jota Ville piti parempana. Kotona totesin, että kangas oli juurikin sitä väriä mitä pitikin, eli laukun värinen.

Koristeiden suhteen meinasi myös käydä epätoivo, sillä suositellussa nappikaupassa eikä muissakaan liikkeissä ollut sellaisia koristeita mitä etsin. Erilaisia paljettikuvioita löytyi, mutta niitäkin heikosti halutussa värissä enkä halunnut sellaisia. Lopulta tilasin netistä koristeetkin. Löysin juuri täydelliset koristeet ja vielä kohtuullisella hinnalla ja ne tulivatkin todella nopeasti.

Eilen kävin sitten uuden kerran ompelijalla sovittelemassa koristeita ja kangasta puvun kanssa. Tässä välissä ehti jo tulla hieman epätoivo ja lisäksi pieni harmistus siitä että puku nyt on jo eikä niitä enää voi sovitella tai katsella netissä. Kuitenkin eilen lisäyksiä mallaillessa alkoi taas innostua. Mikäli ompelu sujuu niin kuin pitää, niin puvustani tulee aivan upea! Pukuun lisätään siis liilasta kankaasta roikkuvat olkaimet, selän nyöritys päällystetään samalla kankaalla ja yläosan ja helman saumakohtaan sekä muualle yläosaan tulee liilaa strassikoristenauhaa ja strassikukkanen. Näin saan pukuun haluamanimalliset olkaimet, rakastamaani liilaa väriä ja silti liila lisäys ei näytä irralliselta vaan puku näyttää kokonaisuudelta.

Nyt tehtävänäni on löytää alushame ja ne kengät mitä aion käyttää, niin seuraavassa sovituksessa saadaan vielä katsottua helman pituus oikeaksi. En malta odottaa että pääsen näkemään valmiin puvun joskus!!