Viime maanantaina oli ilmoittautumisen deadline ja osa toki jätti ilmoittautumatta pyydettynä päivänä =P Laitettii nsitten puuttuville kyselyä perään, lähinnä Facebookin chatissa ja saatiin lopuiltakin joku unohtunut vastaus. Kahdella kutsutulla oli kutsu hukkunut matkan varrella mutta hekin saatiin ilmoittautumaan, molemmat oma-aloitteisesti kyselivät kutsun perään =) Kutsuja lähti 47, vieraita kusuttiin yhteensä 93 joista 87 ilmoittautui ja näitä 5 ei-buffetikäisiä lapsia. Melko hyvä osallistumisprosentti siis =)

Olen väsäillyt viuhkamallisia "paikkakortteja" siitä asti kun ilmoittautumisia on tullut. Niistä on tullut aika kivoja, vaikka itse sanonkin ;) Tekeminen on myös todella helppoa ja olen erittäin iloinen että viuhkojen värikin on juuri se mitä hainkin! Nyt näitä viimeisimpiä väsätessäni tuli mieleen, että pitääkö näille syöttötuoli-ihmisillekin varata omat viuhkat, eihän ne niillä mitään tee ja pahimmassa tapauksessa vain saavat tikkuja tai tukehtuvat. Sitten sainkin idean, tilasin (toivottavasti ehtii tulla) violetteja vauvalusikoita! Tällaisia: http://www.amazon.co.uk/Munchkin-Infant-Spoons-Color-Vary/dp/B00BQEPH8Y/ref=sr_1_51?ie=UTF8&qid=1404415798&sr=8-51&keywords=munchkin+spoon  (tosin en muista enää mistä ne tilasin =P) Koska tuossa tulee vain 4 violettia per pakkaus, tilasin kaksi pakettia. Onpahan sitten varakappaleita jos menee jotain pieleen ja muunvärisenä testikappaleita ja eiköhän niitä saa sitten jaettua vaikka kotiinviemisiksi noille vanhemmille ;) Pitänee löytää johkin hopeinen erottuva, sotkeutumaton, myrkytön ja pesunkestävä maali/tussi jolla kirjoittaa lapsen nimi lusikkaan.. Onkohan sellaisia.. =P

Ja koska osallistujalista on nyt suhteellisen kuosissa, ja koska rakas sulhoni katosi heti aamusta kavereidensa nappaamana polttareihinsa, aloin väkertämään plaseerausta. Eilen sommittelimme mittojen mukaan skaalattuna pöytien järjestystä, kokoja ja asettelua joten oli jonkinlainen pohja valmiina. Tänään sitten ensin varovaisesti ajattelin tunnustella miten ihmiset mahtaisivat istua istumisjärjestykseen, mutta lopulta siinä kävikin niin että plaseeraus on nyt mielestäni valmis =D Ihmiset tuntuivat putkahtelevan paikoilleen lähes itsestään. aloitin ensin syöttötuoli-ihmisistä, sillä syöttötuoleille oli määrätyt paikat suunnitelmassamme. Istutin vauvat ja heidän vanhempansa jotenkin järkevään järjestykseen kolmeen eri pöytään. Sitten aloin istuttaa näihin henkilöihin liittyviä mukaan ja toisiinsa liittyviä ihmisiä setteinä vapaisiin pöytiin. Pöydät täyttyivät aika sopivasti kunnes jäljellä oli enää kourallinen sinkkuja ja kaikenlaisia hajapaikkoja. Sijoittelin sinkkuja epätoivoisesti edes jotenkin sopiviin kohtiin ja sian kun sainkin järjestyksen toimimaan jotenkuten. Jotta joku yksittäinen ei olisi jäänyt aivan orvoksi, jouduin erottamaan tiettyjä ryhmiä toisistaan hieman. Sitten tajusin vielä yhden asian. Olin istuttanut vain englantia puhuvan henkilön ainoan ei-vauvaikäisen lapsen viereen, tilanne, jossa kumpikaan ei osaisi kommunikoida toiselle. Lisäksi vieraissa on toinenkin ulkomaalainen, joten lopulta päätin istuttaa nämä kaksi herraa samaan pöytään toisiaan lähelle. Tämän onnistumiseksi jouduin vielä erottamaan serkkuni toisistaan, eli siskokset eivät nyt istukaan samassa pöydässä, mutta molemmille kyllä löytyi sopivaa seuraa korvaukseksi =) Yhdelle irtosinkullekin tajusin lopulta sopivan kolon jossa sain hänelle vanhaa tuttua seuraakin jota en heti aikasemmin tajunnut.

Ne vieraat jotka joutuivat jotenkin eroon esimerkiksi vanhoista tutuista, pereenjäsenistään ym. loogisista kontakteista, ovat valtaosin kuitenkin vähintään seläkkäin näiden kanssa. Yhden ystäväni esimerkiksi istutin pöytään, jossa muut ovat meidän sisaruksiamme ja heidän puolisoitaan ja lapsiaan. Syy tähän oli se, että nyt molemmat kummilapseni istuvat saman pöydän päissä, ja lisäksi koemme tämän ystäväni kanssa jonkinlaista sisaruutta jo mutuenkin, joten jos joku siihenkin pöytään piti vielä istuttaa niin valinta oli aika täydellinen =) 

Muitakin onnistumisia tuli vastaan. Koko istumajärjestyksessä on tällä hetkellä vain yksi epäjatkuvuuskohta tyttö-poika-rytmissä! YKSI! Lisäksi asioita tekevät ihmiset, kuten kaaso, bestman, kuvaajat ja DJ ovat istutettuna paikkoihin joista he päässevät helposti liikkumaan. Kaikki eivät ole aivan reunassa, mutta heti seuraavana, lisäksi kaaso on lähellä bestmania vaikka eri pöydissä ovatkin. DJ on aivan lähellä aiottua musiikkinurkkausta.. ja kaikki tämä meni aivan luontevasti. Sain lisäksi vielä istutettua lähekkäin ihmisiä joilla voisi olla jotain yhteistä, esimerkiksi erään ketään muita tuntemattoman ystäväni perhe istuu ainoan toisen turkulaisen parin vieressä ja videokuvaajana toimiva ystävä istuu videokuausta harrastavan ystäväni "avecina". Ja tosiaan, ne ei-suomea-puhuvat ovat myöskin kulmittain toisiinsa. Jos ei muuta niin voivatpahan ainakin tuntea olonsa ulkopuoliseksi yhdessä muiden puhuessa suomea =P

Oloni on tällä hetkellä todella innokas tuon väsäämäni plaseerauksen suhteen. Ellei sulholta mitään itse missaamaani ongelmakohtaa tule esille, niin sanoisin sen olevan aikalailla siinä. Olipas se helppoa! =O

Seuraavaksi hahmottelin/-len pieniä esittelypätkiä kaikille vieraille. Olen kerran ollut häissä joissa en tuntenut kuin silloisen poikaystäväni perheineen ja siellä oli kaikille jaettu lehtinen jossa oli kuva plaseerauksesta ja selitteet, kuka kukin on. Se oli erittäin kiva ja etenkin minulle joka en ketään tunnistanut. Omasta listasta pystyi tarkistamaan onko tällä hetkellä puhuja vaikka ystävä tai sukulainen, ja kummalle. Päätin jo silloin että omiin häihini tulee samanlainen =) Samaan vihkoseen tulee sitten myös menut ja ohjelmat, joten erillisiä pöytäkolmioita meille ei tule. Jokainen saa oman kappaleensa vaikka kotiinviemisiksi =)