Viime maanantaina oli ilmoittautumisen deadline ja osa toki jätti ilmoittautumatta pyydettynä päivänä =P Laitettii nsitten puuttuville kyselyä perään, lähinnä Facebookin chatissa ja saatiin lopuiltakin joku unohtunut vastaus. Kahdella kutsutulla oli kutsu hukkunut matkan varrella mutta hekin saatiin ilmoittautumaan, molemmat oma-aloitteisesti kyselivät kutsun perään =) Kutsuja lähti 47, vieraita kusuttiin yhteensä 93 joista 87 ilmoittautui ja näitä 5 ei-buffetikäisiä lapsia. Melko hyvä osallistumisprosentti siis =)

Olen väsäillyt viuhkamallisia "paikkakortteja" siitä asti kun ilmoittautumisia on tullut. Niistä on tullut aika kivoja, vaikka itse sanonkin ;) Tekeminen on myös todella helppoa ja olen erittäin iloinen että viuhkojen värikin on juuri se mitä hainkin! Nyt näitä viimeisimpiä väsätessäni tuli mieleen, että pitääkö näille syöttötuoli-ihmisillekin varata omat viuhkat, eihän ne niillä mitään tee ja pahimmassa tapauksessa vain saavat tikkuja tai tukehtuvat. Sitten sainkin idean, tilasin (toivottavasti ehtii tulla) violetteja vauvalusikoita! Tällaisia: http://www.amazon.co.uk/Munchkin-Infant-Spoons-Color-Vary/dp/B00BQEPH8Y/ref=sr_1_51?ie=UTF8&qid=1404415798&sr=8-51&keywords=munchkin+spoon  (tosin en muista enää mistä ne tilasin =P) Koska tuossa tulee vain 4 violettia per pakkaus, tilasin kaksi pakettia. Onpahan sitten varakappaleita jos menee jotain pieleen ja muunvärisenä testikappaleita ja eiköhän niitä saa sitten jaettua vaikka kotiinviemisiksi noille vanhemmille ;) Pitänee löytää johkin hopeinen erottuva, sotkeutumaton, myrkytön ja pesunkestävä maali/tussi jolla kirjoittaa lapsen nimi lusikkaan.. Onkohan sellaisia.. =P

Ja koska osallistujalista on nyt suhteellisen kuosissa, ja koska rakas sulhoni katosi heti aamusta kavereidensa nappaamana polttareihinsa, aloin väkertämään plaseerausta. Eilen sommittelimme mittojen mukaan skaalattuna pöytien järjestystä, kokoja ja asettelua joten oli jonkinlainen pohja valmiina. Tänään sitten ensin varovaisesti ajattelin tunnustella miten ihmiset mahtaisivat istua istumisjärjestykseen, mutta lopulta siinä kävikin niin että plaseeraus on nyt mielestäni valmis =D Ihmiset tuntuivat putkahtelevan paikoilleen lähes itsestään. aloitin ensin syöttötuoli-ihmisistä, sillä syöttötuoleille oli määrätyt paikat suunnitelmassamme. Istutin vauvat ja heidän vanhempansa jotenkin järkevään järjestykseen kolmeen eri pöytään. Sitten aloin istuttaa näihin henkilöihin liittyviä mukaan ja toisiinsa liittyviä ihmisiä setteinä vapaisiin pöytiin. Pöydät täyttyivät aika sopivasti kunnes jäljellä oli enää kourallinen sinkkuja ja kaikenlaisia hajapaikkoja. Sijoittelin sinkkuja epätoivoisesti edes jotenkin sopiviin kohtiin ja sian kun sainkin järjestyksen toimimaan jotenkuten. Jotta joku yksittäinen ei olisi jäänyt aivan orvoksi, jouduin erottamaan tiettyjä ryhmiä toisistaan hieman. Sitten tajusin vielä yhden asian. Olin istuttanut vain englantia puhuvan henkilön ainoan ei-vauvaikäisen lapsen viereen, tilanne, jossa kumpikaan ei osaisi kommunikoida toiselle. Lisäksi vieraissa on toinenkin ulkomaalainen, joten lopulta päätin istuttaa nämä kaksi herraa samaan pöytään toisiaan lähelle. Tämän onnistumiseksi jouduin vielä erottamaan serkkuni toisistaan, eli siskokset eivät nyt istukaan samassa pöydässä, mutta molemmille kyllä löytyi sopivaa seuraa korvaukseksi =) Yhdelle irtosinkullekin tajusin lopulta sopivan kolon jossa sain hänelle vanhaa tuttua seuraakin jota en heti aikasemmin tajunnut.

Ne vieraat jotka joutuivat jotenkin eroon esimerkiksi vanhoista tutuista, pereenjäsenistään ym. loogisista kontakteista, ovat valtaosin kuitenkin vähintään seläkkäin näiden kanssa. Yhden ystäväni esimerkiksi istutin pöytään, jossa muut ovat meidän sisaruksiamme ja heidän puolisoitaan ja lapsiaan. Syy tähän oli se, että nyt molemmat kummilapseni istuvat saman pöydän päissä, ja lisäksi koemme tämän ystäväni kanssa jonkinlaista sisaruutta jo mutuenkin, joten jos joku siihenkin pöytään piti vielä istuttaa niin valinta oli aika täydellinen =) 

Muitakin onnistumisia tuli vastaan. Koko istumajärjestyksessä on tällä hetkellä vain yksi epäjatkuvuuskohta tyttö-poika-rytmissä! YKSI! Lisäksi asioita tekevät ihmiset, kuten kaaso, bestman, kuvaajat ja DJ ovat istutettuna paikkoihin joista he päässevät helposti liikkumaan. Kaikki eivät ole aivan reunassa, mutta heti seuraavana, lisäksi kaaso on lähellä bestmania vaikka eri pöydissä ovatkin. DJ on aivan lähellä aiottua musiikkinurkkausta.. ja kaikki tämä meni aivan luontevasti. Sain lisäksi vielä istutettua lähekkäin ihmisiä joilla voisi olla jotain yhteistä, esimerkiksi erään ketään muita tuntemattoman ystäväni perhe istuu ainoan toisen turkulaisen parin vieressä ja videokuvaajana toimiva ystävä istuu videokuausta harrastavan ystäväni "avecina". Ja tosiaan, ne ei-suomea-puhuvat ovat myöskin kulmittain toisiinsa. Jos ei muuta niin voivatpahan ainakin tuntea olonsa ulkopuoliseksi yhdessä muiden puhuessa suomea =P

Oloni on tällä hetkellä todella innokas tuon väsäämäni plaseerauksen suhteen. Ellei sulholta mitään itse missaamaani ongelmakohtaa tule esille, niin sanoisin sen olevan aikalailla siinä. Olipas se helppoa! =O

Seuraavaksi hahmottelin/-len pieniä esittelypätkiä kaikille vieraille. Olen kerran ollut häissä joissa en tuntenut kuin silloisen poikaystäväni perheineen ja siellä oli kaikille jaettu lehtinen jossa oli kuva plaseerauksesta ja selitteet, kuka kukin on. Se oli erittäin kiva ja etenkin minulle joka en ketään tunnistanut. Omasta listasta pystyi tarkistamaan onko tällä hetkellä puhuja vaikka ystävä tai sukulainen, ja kummalle. Päätin jo silloin että omiin häihini tulee samanlainen =) Samaan vihkoseen tulee sitten myös menut ja ohjelmat, joten erillisiä pöytäkolmioita meille ei tule. Jokainen saa oman kappaleensa vaikka kotiinviemisiksi =)

Tähän asti asiat ovat tuntuneet menevän aika hyvin ja kaikenlaisia juttuja ollaan saatu järkättyä ja hankittua. Nyt kuitenkin kun häihin alkaa olla enää ripaus päälle kuukausi, niin ongelmia alkaa tipahdella.

Kampaaja
Ensinnäkin heräsin vasta noin viikko-pari sitten siihen, että minulla ei ole vielä kampaajaa. Olen soitellut lähitienoon kampaamoita läpi ja lähes kaikissa tuntuu vastaus olevan "kyllä, teemme hääkampauksia mutta olemme sitten kaikki kesälauantain kiinni". Siis millonkas ne niitä hääkampauksia tekee jos ei kesälauantaisin?! Ne paikat joista tuli toisenlainen vastaus, se oli tietenkin "ai mutta meillähän on jo tuona viikonloppuna toinen morsian täällä". Lähimmäs pääsin kysyttyäni apua kaasolta jonka luottokampaaja majailee nykyään suht lähellä. Sieltä vastaukseksi kuitenkin tuli "minulla on vain yksi viikko lomaa tänä kesänä ja se on juuri silloin", no tottakai! =P Nyt alkaa olla pieni paniikki kampauksen suhteen, kun sen lisäksi että taidan olla aika myöhässä liikkeellä, niin pitäisi vielä jotenkin olla hajua siitä millaisen kampauksen haluaisin ja sitten vielä meikit! Moneltakaan kampaajalta ei suoraan saa meikkejä enkä tiedä luotanko kehenkään ystäväänkään riittävästi antaakseni meikata.. Itse en osaa senkään vertaa =P Tämä on kuitenkin ongelma, joka pitäisi ratkaista aikalailla heti. Enää ei ole aikaa haahuilla ja miettiä että ehtiihän tässä vielä..

Sateenvarjot
Toinen, pieni ongelma on tilaamani sateenvarjot. Tilasin kaksi varjoa n. puolitoista kuukautta sitten ulkomaisesta hääsateenvarjokaupasta. Varjoja ei vaan ole kuulunut joten tiedustelin nyt niiden perään. Vastaukseksi sain että toinen varjoista on lopullisesti loppu mutta haluanko edelleen sen toisen. No kiitoksia että ilmoititte heti ettekä antaneet minun odottaa lähettämättöämiä sateenvarjoja turhaan! En edes tiedä kumpi varjoista oli se jota ei enää saa, mutta tuurillani varmasti se, joka oli erikoisempi ja kivempi. Odotan edelleen vastausta myyjältä.

Kylmäkaappi
Seuraava ongelma liittyy juomien kylmäsäilytykseen juhlapaikalla. Haluaisimme kylmäkaapin paikalle ja olenkin tiedustellut sellaista jo aikaa sitten ,kahdestakin paikasta, mutta toisessa hinta oli turhan kova ja toisessa kuljetusmaksut mikäli kuljetus tapahtuu viikonlopun aikana. Juhlapaikalta pitää kuitenkin olla sunnuntaina poissa jo kello 12 joten tiedustelin olisiko mahdollista säilyttää kaappia vielä maanantaiaamuun. Vasta nyt yli viikko ja peräänhuutelun jälkeen sieltäkään vastattiin, ja tietenkin kieltävästi. Lähetin vielä uuden (maanittelu)viestin ja nyt odottelen uutta vastausta.. Tällä välillä varmaan nuo mahdolliset kaapitkin ovat jo menneet, mutta sitä en ole vielä uskaltanut kysyä =/

Korut
Tuskaa tuottaa myös hääkorut. Olen jo aikaa sitten ihastunut hieman erikoisempiin "haltiamaisiin" koruihin, eli tiaraan joka laskeutuu otsalle ja niskan ympäri kietoutuvaan kaulakoruun. Olen tiedustellut kuvia ja hintoja myyjältä mutten ole missään vaiheessa päättänyt mitä teen, sillä kyseiset korut ovat hyvinkin kalliita ja ne tehdään tilauksesta käsityönä. Minua on pelottanut niiden olevan liian "cosplay"-henkiset, mutta toisaalta haluaisin yllättää hieman fantasiainnokkaan mieheni koruvalinnallani. Olen kamppaillut ajatuksen kanssa nyt niin kauan, että alkaa olla todella myöhä tilata niitä. Aikaisemin olisin saanut postituksenkin halvemmalla. Laitoin juuri myyjälle ison nipun kysymyksiä, perään vielä pari lisää ja nyt on jonkunlainen kuva muodostunut siitä ,minkä tarjotuista malleista mahdollisesti ottaisin. Vieläkään en ole aivan varma, sillä näillä näkymin korut tulisivat maksamaan enemmän kuin hääpukuni. Villen kanssa asiasta juteltuani kuitenkin hän oli sitä mieltä, että kalliit hääkorut ovat oikein hyvä lahja tulevalle tyttärellemme (tai mahdollisesti kummitytyölle) jossain vaiheessa =P Yritän lohduttautua tähän ajatukseen ja olla ajattelematta koruja täysin osana hääbudjettia.. Mutta hinta-arvion saatuani tiedän paremmin, kannattaako. Toinen vaihtoehtoni on ostaa erittäin halvat rihkamakorut, sillä oikeasti minulle ei ole niin justiinsa ovatko korut aitoja tai kalliita, kunhan näyttävät hienoilta. Mutta kun nuo kalliit korut myös näyttävät..

Hääauto
Olen myös puolitosissani haaveillut Corvetesta hääautona. Olen oikeastaan haaveillut Corvetesta ylipäätään, mutta olen ajatellut häiden olevan hyvä tekosyy Corvetella ajamiseen. Corveten löytäminen hääautoksi on kuitenkin yllättävän hankalaa, ja yksikin paikka josta sellainen piti ehkä tänä kesänä saada ilmoitti ettei auto ole tänä vuonna valikoimissa. Toisaalta, jos ostan nuo kalliit korutkin niin voin hyvin jättää auton väliin. Ostan sen Corveten sitten itselleni myöhemmin ;) Ajatusta puoltaa myös se, että mikäli en itse olisi ostanut vuosi sitten hopean väristä vuoden 2008 Mazda6:sta, olisi myös sellainen yhtenä unelmanani tullut hyvin kyseeseen hääautoksi! Auto on kaunis, oikean värinen (teemana liila, valkoinen ja hopea) ja yksi (toteutuneista) unelmistani. Tuntuu kuitenkin että oma auto olisi hieman liian arkinen hääautoksi, etenkin kun tuntuu että ihmiset saattavat odottaa minulta jotain erikoista =P

Jatkopaikka
Myöskään jatkopaikan suhteen emme ole saaneet juuri mitään aikaan. Tiedustelin asiaa Teatterista ja olivat kyllä ystävällisiä mutta sielläkin pitäisi olla jatkamassa jo reilusti ennen puoltayötä, kun taas itse haluaisin nauttia juhlapaikasta mahdollisimman viimeiseen asti, kun siellä kuitenkin saa kahteen asti olla. Olisi hieman sääli lähteä jo vaikka puoli yksitoista pois, kun olemme varanneet paikan jossa saa kahteen asti olla. Tähän liittyen myös bussikyydityksen hommaaminen on hieman vaiheessa, sillä sunnuntain puolella bussikuljetus tulee jonkin verran tyyriimmäksi kuin ennnen puoltayötä. Kaikki ulkoiset paineet vihjaisivat että juhlapaikalta kannattaisi lähteä ennen kahtatoista, mutta itse en haluaisi. Useat häät ovat loppuneet hieman "kesken" ja tuntuu etenki ntyperältä lähteä kalliiseen ravintolaan "kesken kaiken" kun juhlapaikalla varmasti riittäisi tuskalla rahtaamiamme viinaksia sekä juuri sellaista musiikkia kuin haluaa. Oikeastaan haluaisin perua koko jatkopaikka-ajatuksen, sillä parhaat bileet ovat yleensä kotibileet, ja tuolla se saisi jatkua jopa kahteen asti =)

Catering
Yksi pienoinen hiipivä kysymysmerkki on myöskin varaamamme catering. Tiedustelin vielä syksyllä että oliko tämä varaus nyt aivan ok ja sieltä vastattiin että kaikki kunnossa ja palataan asiaan kesällä. Cateringistä ei ole kuulunut mitään, eikä edes sen jälkeen kun noin viikko sitten pistin sinne viestiä.. Alkaa tässä hieman sekin asia pelottaa, mutta pitänee vaan koittaa lähetellä sinnekin lisää viestejä ja soitella. Peukut pystyyn..

Häähukkuminen
Kaiken keskeneräisen, unohtelun ja mönkään menon keskellä onnistun kuitenkin säännöllisin väliajoin hukkumaan häämaailman syövereihin. Netin erilaisia häätavarasivustoja selaillessa vierähtää tunti jos toinenkin ja selain täyttyy kymmenistä avoimista välilehdistä (joita hyvä jos muistaa enää myöhemmin katsella ja lopullisia ostopäätöksiä tehdä). Äskenkin selasin aivan loistavaksi osoittautunutta aliexpress.com -sivustoa ja löysin taas kasapäin kaikkea kivaa. Tällä kertaa ainakin koruja ja saippuakuplapulloja.. Testasin kyseistä myyntikanavaa aikaisemmi nja tilasin useita tuotteita enkä ole katunut. Kaikki tilaukseni tulivat sellaisina kuin halusin (esimerkiksi ilmapallojen värilajitelmat olivat valkoisia ja liiloja mitä halusin, kun jossain muualla pitäisi tilata erikseen kyseiset värit) ja erittäin nopeasti ainakin suhteutettuna luvattuun 15-60 päivään. Osassa ei kyllä tainnut mennä edes tuota 15 päivää =) Lisäksi mistään mitä tilasin ei mennyt minkäänlaisia postikuluja, ja koska kaikki tuotteet saapuivat erillisissä paketeissa (ja olivat älyttömän halpoja), ei myöskään tulleja tarvinnut maksaa. Ainoat miinukset tuossa ovat se, että koska kaikki paketit saapuvat erikseen, olen ravannut postissa lähes päivittäin noutamassa niitä (ja ei, en todellakaan malta odottaa muutamaa päivää ja hakea sitten muutamaa pakettia kerrallaan, jos pakettikortti tulee niin sehän pitää hakea välittömästi! =P), ja lisäksi Villelle tilaamani muutaman euron paidat olivat hieman liian pieniä vaikka tilasin ne koossa XXL =P Kylläpä kiinalaiset ovat pieniä!

Tässä vaiheessa ei varmaan kannattaisi enää tilailla tuolta, sillä mikäli toimituksessa kestääkin se maksimiaika olen jo aivan liian myöhään liikkeellä. Silti kahlaan sivustoa läpi ja innostun millon mistäkin.. Periaatteessa tämän hukkumisreaktion takia en ole uskaltautunut vierailemaan naimisiin.infon hääfoorumilla. Joskus aiemmin olen lueskellut hääfoorumia ideamielessä, jopa kirjoitellut sinne vaikken ole ollut menossa naimisiinkaan, mutta nyt kun siitä olisi minulle selvää hyötyä, en jotenkin uskalla. Foorumi on niin valtava, asiaa (ja epäasiaa) on paljon ja tuntuu että sieltä saisi vain enemmän kysymyksiä kun vastauksia. Hääkrääsää tarjoavia nettikauppoja selatessa jokainen vastaantuleva idea on samalla vastaus. Foorumilla jokainen idea olisi vasta kysymys, johon joutuisin sitten etsimällä etsimään vastauksen. Lisäksi senkin kohdalla jotenkin pelkään, että joku tunnistaa minut ja kirjoitteluni. Minua hieman jopa ahdistaa etten käytä hyväkseni tätä kaiken häätiedon aarreaittaa enemmän, mutta en vain jotenkin uskalla foorumia avata. Lupaan yrittää sitä ehkä vielä tänään tai huomenna =)

Tiedän myös, että tästäkin pienestä panikointilistasta puuttuu varmaan ainaki nsaman verran niitä, joita en juuri nyt tällä hetkellä tajua ja muista.. Panikoin niistä sitten hieman myöhemmin lisää ;)

Viinanhakureissusta on jo pari viikkoa, mutta oli sen verran uuvuttava reissu ilmeisesti että jaksoin alkaa kirjoittaa siitä vasta nyt.. (lisäksi kirjoitin tämän jo kertaalleen ja juuri loppuun päästäni selain kaatui ja koko teksti hävisi!!)

Varasimme päiväristeilyn eräänä sunnuntaina Viking Linen XPRS -paatilla autoparkilla, eli niin ettei auto lähde mukanamme maihin. Tämä vaihtoehto oli n 3 kertaa halvempi kuin auton ulkoiluttaminen. Tilasimme juomat alkuviikosta superalkon nettipalvelusta viinarannasta.ee. Mukaan hilpeälle retkellemme saimme kaason sekä bestmanin, jotka varasivat matkansa itse. Itse siis saavuimme laivaan autolla, ja kaaso ja bm jalkamatkustajina.

Autolla laivaan tulo oli yllättävän helppoa. Tarkastuspömpelillä saimme selvät ohjeet mille kaistalle pitää ajaa ja siitä eteenpäin auttoivat huitovat opastajat. Vinkki 1: Mikäli haluaa tilata laivan tax freesta suoraan autolle juomia, pitää tilauskuponki pyytää tässä kohtaa itse erikseen. Pyysimme tällaisen ja katselimme odotellessamme hintoja ja kauhuksemme totesimme että tilaamamme kuohuviini olisi ollut laivalla 2 €/pullo halvempaa ja lisäksi olisimme säästyneet lasipullojen raahaukselta! En tosin ole varma olisiko pelkkä skumppatilauksemme ylittänyt tax free tilauksen vaaditun alarajan, mutta Vinkki 2: Lasipullot (eli kuohuviinit) kannattanee ehkä tilata suoraan laivalta, niin säästää paitsi lasipullojen raahauksessa myös näköjään rahaa. Auton saaminen parkkiin oli helppoa, sillä parkkimatkustajina pääsimme n. kolmantena autona laivaan sisään jolloin laiva oli ihan tyhjä. Samaten myös pääsimme ensimmäisten joukossa varaamaan parhaita paikkoja laivan baarista, jossa sitten odottelimmekin jonkun aikaa loppuseuruettamme. Heidän saapuessaan he kertoivat tajunneensa, että koska olimme tilanneet lähes kaikki liput erikseen, olimme myös varaamassamme buffetissa istutettuina aivan eri puolille ruokasalia! Koitimme ratkaista pulmaa mutta emme lopulta ehtineet löytää oikeaa ihmistä ennen kuin laiva saapui satamaan. Vinkki 3: Kaikkien viinanrahtaajien liput kannattaa varata kerralla mikäli on varattu myös buffetti ja haluaa istua seurueensa kanssa samassa pöydässä =P

Laiva sapaui satamaan ja selvitettyämme ilmeni että laivaan ja autokannelle pääsee takaisin vasta tunnin päästä laivan saapumisesta. Suuntasimme suoraan terminaalin parkkipaikalle jossa superalkon valkoinen pakettiauto jo meitä odotteli. Tarkistimme tilauksemme ja sen mätsättyä maksoimme ja raahasimme kaikki viinat hieman lähemmäs, terminaalin ovelle odottamaan laivaanpääsyä. Koska aikaa oli, lähtivät muut seurueesta vielä viereiseen superalkon myymälään hankkimaan omia tuomisiaan ja täydentämään hääjuomia, sekä ostamaan vielä kolmannet kärryt juomille. Toimme mukanamme yhdet vanhat pienehköt viinakärryt jotka joskus ostin kierrätyskeskuksesta parilla eurolla sekä muutama viikko sitten Ikeasta ostamani siniset pakettikärryt jotka ovat jotain viinakärryn ja nokkakärryn väliltä. Kolmannet kärryt tuntuivat kuitenkin hyvältä idealta ja sellaiset ostettiin. Vinkki 4: Kuminauhakiinnikkeet (mustekala tai mikä lie) olivat oikein hyvä apu laatikoiden pakkaamisessa kärryihin, ja suosittelenkin että niitä ottaa mukaan mielummin liikaa kuin liian vähän. Jotkut käyttävät kärryjen pakkaamisessa myös tuorekelmua, mutta meidän viinamäärillämme, ajanpuutteellamme ja kärryjen niukkuudellamme kelmuttamisesta olisi ollut ehkä vain enemmän haittaa kuin hyötyä.

Muut toivat kauppariessullaan mukanaan myös ostoskärryt, joilla lähdettiinkin kätevästi raahaamaan ensimmäistä satsia kohti laivaa. Pitkälle ei päästy, sillä heti toisen kerroksen lipuntarkastuspisteelle saavuttuamme kärryt piti jättää siihen ja matka jatkui ilman. Koska kaikkea ei käsin saanut jatkumaan, jäin vahtimaan kärryllistä viinaksia toiseen kerrokseen poikien viedessä ensimmäiset kärrysatsit laivaan ja kaason vahtiessa loppuja viinoja lähtöpaikassa. Matka tuntui kestävän ikuisesti ja ajan riittäminen alkoi hieman epäilyttää. Lopulta pojat kuitenkin palasivat samaa kautta kuin menivätkin ja loput kakkosetapilla olleista juomista saatiin vietyä kahteen pekkaan kolmannen lähtiessä hakemaan uutta satsia ykkösetapilta. Toisen kierroksen jälkeen palasimme kaikki lähtöpisteelle josta saimmekin loput viinakset neljään pekkaan raahattua laivaan ja autolle, vain 5 minuuttia ennen ovien sulkeutumista ja buffetin alkua! Koko viinamäärän raahaaminen vei siis yhteensä 9 vientikertaa (pojat molemmat 3 kertaa, minä 2 kertaa ja kaaso 1), toisin sanoen viinojen kuljettamiseen kerralla olisi tarvittu 9 ihmistä ja lähes saman verran viinakärryjä! Onneksi hisseissä ei ollut ruuhkaa ja saimme lastimme aina suoraan hissiin ja autolle, sillä pienelläkään jonottamisella emme varmaan olisi kerenneet.. Vinkki 5: Vaikka viinakärryt auttavatkin paljon ja ovat suhteellisen käteviä, niin olin myös aika kateellinen näille naisille jotka olivat jostain löytäneet näin kätevät kärryt!

Saatuamme kaikki viinat autoon pääsimme väsyneinä, raihnaisina ja hikisinä buffettiin jossa mukava saliemäntä vielä järjesti meille vapaan pöydän kabinetin puolelta jotta pääsemme samaan pöytään istumaan =)  Ruoan jälkeen kävimme vielä hieman täydentämässä varastoja tax freessä ennen kuin laiva saapui takaisin Helsinkiin. Ulos ajaminen oli suunnilleen yhtä helppoa kuin sisällekin ja ruuhkaltakin melkein välttyi kiertämällä Katajanokalla pohjoiskautta pois. Kotona viinojen raahaaminen kahdestaan kahden kärryn kanssa toisen kerroksen asuntoomme oli yllättävän helppoa ja nopeaa, sillä matka oli lyhyt ja hissi nopea ja tilava.

Reissun jälkeen voi vain pohtia oliko tämä viinantuontityyli sittenkään se kaikkein järkevin vaihtoehto. Raahauksen käynnissä ollessa voin sanoa, että kukaan meistä ei pitänyt menetelmää fiksuna ideana. Alunperin kuitenkin tähän lähdettiin rahansäästöä ajatellen, ja kyllähän siinä vähintään satasen säästikin, kun ei autoa tuonut laivasta ulos. Lopulta viinojen raahauskaan ei ollut mikään mahdoton tehtävä, vaan kaikki mitä haluttiin saatiin minne haluttiinkin, vaikka hetkellisesti tulikin kaduttua tätä valintaa. Toisaalta, helpommalla tavalla emme olisi saaneet tätäkään "extremekokemusta" eikä viinanhakureissulta jäisi näin hauskaa tarinaa kerrottavaksi. Meillä ei tosin myöskään tapahtunut mitään katastrofaalista, vaan kaikki sujui lopulta oikeastaan aika nappiin, joten sikäli kuitenkin tylsä tarina =P Nyt jälkikäteen voin oikeastaan suositella kahta vaihtoehtoa:

1. Maksaa kolminkertaisen autohinnan siitä että ulkoiluttaa autoa Tallinnan puolella ja säästää ison vaivan. Tällöinkin tosin kannattanee tilata viinat pakettina jo etukäteen suoraan vaikka sinne parkkipaikalle, niin säästää siinäkin raahaamisessa ja valikoinnissa ja haluttuja tuotteita varmasti on riittävästi.
2. Säästää rahaa ja näkee hieman ekstravaivaa saadakseen viinat satamasta autolle. Reissusta tulee varmasti ikimuistoisempi ja lisäksi tulee täytettyä päivän hyötyliikunnat ja treenit. Vinkki 6: Kannattaa kuitenkin lähteä reissuun muulloin kuin talvikauden sunnuntaina, jottei aika kävisi niin tiukille =P Tai ottaa mukaan useampia ihmisiä ja viinakärryjä..

Kyllä, kaiken tuon tuskan ja stressaamisen jälkeen en voi olla kokonaan suosittelematta tätä vaihtoehtoa niille, jotka haluavat lipun hinnassa säästää. Ei se mahdotonta ole, ja jälkeenpäin tarkasteltuna jopa hauskaa!

Sitten voi toki vielä myös kyseenalaistaa, paljonko oikein viinaa raahasimme. Noh, rahaa noihin meni yli 900 €, ja superalkosta tilaamamme lista näyttää seuraavalta:

Alkujuomat:
x 18 | Ballet Carte Noire Demi Sec 11% 75cl
x 18 | Freixenet Carta Nevada Semi-Seco 12% 75cl
Miedot:
x 3 | Budejovicke 1795 Dark 4,5% 24x33cl
x 3 | Budejovicke 1795 4,7% 24x33cl
x 6 | Karhu 5,4% 24x33cl
x 3 | Crowmoor Dry Apple Cider 4,7% 24x33cl
x 2 | Somersby Pear Cider 4,5% 24x33cl
x 3 | Sinebrychoff Long Drink Grapefruit 5,5% 24x33cl
x 2 | Sinebrychoff Long Drink Lime 5,5% 24x33cl
x 2 | Sinebrychoff Long Drink Cranberry 5,5% 24x33cl
Viinit:
x 4 | Gato Negro Sauvignon Blanc 12% 300cl BIB
x 4 | Gato Negro Cabernet Sauvignon 13,5% 300cl BIB
x 3 | Vernissage Syrah Cabernet Sauvignon 13,5% 300cl BIB
x 3 | Vernissage Chardonnay Viognier 13% 300cl BIB
Avecit:
x 3 | Baileys Biscotti Flavour 17% 70cl
x 3 | Chateau De Montifaud VSOP 40% 70cl Tube

Listalta puuttuu vielä erikseen ostamamme irtopullot drinkkejä varten,  mm. giniä ja rommia. Alla vielä kuva viinoista lepäämässä parvekkeellamme sohvan takana piilossa. Tällä hetkellä päällä on vielä jokin eristelevy suojaamassa auringolta (ai miltä auringolta..).

Tässä kohtaa hääjärjestelyjä tuntuu että kokonaisuus koostuu miljoonista pienistä osasista. Alkuvaiheen järjestelyt olivat selkeitä: juhlapaikka, kirkko, puku. Tässä kohtaa ollaan jo menty detaljeihin: koristelut, niiden yksityiskohdat, paikkakortit, ohjelma, jne. Tuntuu että muistettavaa on enemmän kuin aivoissa tilaa. Kun uusi idea putkahtaa pähään, tippuu sieltä jonkin vanha pois, kunnes se tulee taas uudestaan vastaan ja tipauttaa taas häntäpäästä jotain muuta. Olen yrittänyt olla järkevä ja säästäväinen morsian, mutta tällä hetkellä tuntuu että ainoa ratkaisu saada haluamaansa, tai ylipäätään mitään aikaiseksi, on aktivoida bridezilla mode! Tai ainakin joku lievennetty versio siitä. Sellainen, että ideoiden putkahdellessa en jää odottamaan miehen tai kenenkään muunkaan hyväksyntää, edes omaani. En siis jää pohtimaan onko idea hyvä vai ei tai mitä muita vaihtoehtoja on, annan mennä vaan. Tässä vaiheessa alkaa olla jo hieman kiire esimerkiksi tilata asioita.

Siksipä viime viikolla tilasin runsaasti erilaisia koristeluhärpäkkeitä ulkomaisesta nettikaupasta. Toimituksesta luvattiin muistaakseni 10-60 päivää, ja mikäli takaraja on totuudenmukaisempi, alkaa tosiaan olla jo kiire! Kyseisessä verkkokaupassa melkein millään tuotteilla ei ollut toimituskuluja ja hinnat olivat muutenkin alhaiset. Myyjiä kuitenkin oli useita, joten tavarat eivät tule samassa paketissa vaan tipoittain. Ja ensimmäinen, ehkä jopa tärkein, on jo tullutkin! Perjantai-iltana ovikello soi ja siellä DHL:n mies kiikutti minulle jopa kaksi tilaamaani toimitusta. Paikkakorteiksi tilaamamme paperiviuhkat, sekä vannehameen jonka olin tilannut vasta edellisenä tiistaina!

Paperiviuhkat

Paperiviuhkat olivat oikeastaan jopa positiivinen yllätys. Eräässä toisessa nettikaupassa palaute oli suhteellisen negatiivinen, viuhkoja pidettiin heppoisina ja huonosti toimivina. Ne olivat kuitnekin halpoja, n. 0,8 € (vaiko peräti $) kappale. Sieltä ei kuitenkaan saanut toimitusta Suomeen ja ongelmaa kiertäessäni hintakin muuttuili. Löysinkin kuitenkin toisaalta n. samalla hinnalla hyvän näköisiä viuhkoja ja tilasin niitä 100 kpl. Ja hyviähän ne ovatkin. Tietenkään paperiset viuhkat eivät solju auki ja kiinni aivan yhtä jouhevasti kuin silkkiset, mutta kovina paljoa vaivaa ei kiinni saamiseenkaan tarvita. Myöskin väri on lähes täydellinen, aivan sama kuin meille tulevissa serveteissä! Olen oikeastaan aika ylpeä keksittyäni paikkakorteiksi viuhkat, sillä niistä saa samalla kivan lahjan vieraille, myös mukavaa helpotusta kuumaan kesäpäivään (jonka olen myös jo tilannut ;)). Lisäksi ne ovat nättejä! Testaukseni perusteella päädymme luultavimmin asettamaan viuhkat suljettuina kattaukseen, nimiteksti viuhkan kyljessä. Kimalleliimaa käyttämällä viuhka näyttää vieläpä avattuna vain "timanttikoristeiselta". Olen aika tyytyväinen ideaani =)

Tarrat

Eilen minulle saapui taas yksi uusi lähetys. Etsiskelin eräänä päivänä huvikseni saisiko omalla kuvalla teetettyä pieniä tarroja esimerkiksi saippuakuplapullojen kylkeen. Löysinkin pian palvelun jossa melkein kaikki on mahdollista, Stickeryou. Paitsi tarroja, siellä voi myös luoda omia feikkitatuointeja!! Innostuin hieman ja tilasinkin pari arkkia pieniä tarroja sekä yhden arkin pienehköjä tatuointeja =) Kun lähetys eilen saapui perille, alkoi hieman jopa harmittamaan ettei tatuointeja tullut tilattua enempää. Niitähän olisi hauska laittaa vaikka vessaan vieraiden vapaaseen käyttöön, ja toisaalta nehän voisivat toimia myös sisäänpääsymerkkinä jatkopaikkaan, mikäli asiasta saadaan sovittua. Tilaamani tarrat ja tatuoinnit ovat todella hienoja ja toimivia, joten suosittelen tuota kyllä (ja arvatkaa tekeekö nyt mieli tilailla vaikka minkälaisia omia tatuointeja ;D). Näissä allaolevissa kuvissa nyt näkyy tämä meidän logokin sitten jonka väsäsin. Eli nimikirjaimemme muodostaen sydämen =)

2 arkkia tarroja ja yksi arkki tatuointeja maksoi postikuluineen $52, eli n. 38 €.

Kanttori

Olen tässä nyt tämän kuun yrittänyt selvittää meille tulevaa kanttoria, koska kaavailevamme marssi saattaa joidenkin kanttoreiden mielestä olla "kieltolistalla" ja haluaisin tietää asiasta mahdollisimman pian. Etenkin kun musiikki olisi sovitus, josta olemme erikseen vielä maksamassa. Alunperin meille ilmoitettiin että toukokuussa selviää pappi ja kanttori. Soittelinkin jo pari viikkoa sitten asiasta ja vasta pappi oli selvillä. Ainoa vain että pappihan meille tulee "omasta puolesta". Viime viikolla sain kanttoreiden esimiehen numeron joka kuulemma on parhaiten selvillä jakamistaan työvuoroista. Soitin hänelle tänään ja hän ei itsekään tiennyt. Hän tiesi kertoa kaksi nimeä, joista toinen on meille tulossa ja pistin sähköpostia näille kahdelle. Lopulta sain vastauksena uuden ryhmäviestin jossa toinen näistä ilmoittaa ettei tuolle päivälle ole vielä tietoja ja että siinä on muutenkin ruuhkaisa aika ja vuoroja voisi jakaa =P En siis edelleenkään tiedä kanttoriamme, mutta ainakin joukko on rajautunut n. kolmeen. Jännitys siis jatkukoon.

Hääsivut

Eilen saimme myös hääsivumme valmiiksi. Tai siis meille saatiin. Selailin alunperin joitain hääsivupohjia ja kaikki tuntuivat jotenkin "halvoilta", täynnä mainoksia ja ei kovin muokattavissa. Pyysimme sitten erästä sulhasen ystävää koodaamaan meille sivut ja niinhän se koodasi. Tapasimme pari kertaa ja neuvottelimme sivuista ja pienen iteroinnin jälkeen saimme suunnilleen haluamammelaise sivut. Ne ovat nyt hienot, erilaiset ja omannäköisemme. Lisäksi sivun osoite on suoraan omamme, eikä mikään valmiin sivuston alasivu. Sivuilla on tietoja häistämme, tärkeimpien henkilöiden kuvat ja pieni kuvaus (sekä myös lemmikkiemme ;)), kartta, ilmoittautumislomake tarvittavine tietoineen sekä paikka johon vieraat voivat jakaa ottamansa kuvat häiden jälkeen =) Häälahjalista oli lopulta helpomi tehdä ulkoisesti lahjalistat.netissä ja jakaa pelkkä linkki sivuilla. Häälahjojen miettiminen oli muuten oikeasti hieman hankalaa, sillä emme keksineet juuri mitään =P Tilinumeron laitoimme ja sinne toivommekin hieman avustusta mm. häämatkaan, mutta itse halusin antaa vieraille mahdollisuuden myös pysyvämpään muistamiseen. Itse ainakin vieraana inhoan pelkkää häätilintäyttötoivetta, sillä etenkin jos itsellä on hieman tiukempi tilanne, on typerää antaa hääparille vain pari kymppiä tilille. Tuo summa ei tunnu häätilillä juurikaan, mutta samalla summalla hankittu ajatusta sisältävä tavaralahja (tai vaikka jokin elämys) toisi selvästi hintaansa enemmän iloa. On siis mielestäni tärkeää antaa vieraille mahdollisuus myös tuoda jotakin.

Taidan lopettaa tämän tällä kertaa tähän. Tässäkin kävi niin kuin alussa hieman purnasiksin. Oli paljon enemmän vielä kerrottavaa, mutta en muista nyt kuin nämä =P

Hääpuvusta olen alusta asti ajatellut että sen ei todellakaan tarvitse olla mikään kallis merkkipuku, kunhan pysyy päällä, kasassa ja miellyttää silmää. Selailinkin heti alussa häämekkoja kiinalaisissa nettikaupoissa ja sieltä löytyy tuhansittain toinen toistaan ihanampia luomuksia. Selain täyttyi häämekkovälilehdisä kun en osannut päättää mikä olisi se kaikkein kivoin. Mielikin muuttui jo muutamaan kertaan, mutta onnekseni koko ajan mielessäni on ollut sentään tietty tyyli. Toinen onni on mekontilauskokemukseni, olen aikaisemmin tilannut lyhyitä juhlamekkoja ja myös yhden kokopitkän iltapuvun vastaavista nettikaupoista enkä kertaakaan ole pettynyt. Hinnat ovat paitsi jopa monin kerroin halvempia kuin kotimaisissa liikkeissä, myös laatu yltää monin paikoin jopa yli. Aikaisemmin tilaamani iltapuku on taidolla tehty, napatta ja hyvin päällä pysyvä. Aikaisemmin käyttämäni koko pitkät puvut (jotka ovat olleen pari kertaa kalliimpia) ovat olleet ohuita ja "päällä roikkuvan" oloisia, sellasiia joiden alle on ehdottomasti halunnut laittaa rintaliivit joissa olkaimet ovat tuleet tarpeeseen. Tilaamani iltapuku kuitenkin pysyy hyvin päälläni ilman olkaimia ja en pelkää mekon valahtamista joten ilman liivejäkin pärjäisi. Lisäksi mekko on kerännyt kehuja ja sen jälkeen hämmästelyjä kerrottuani hinnan. Olin siis luottavainen myös hääpuvun tilaamisen kohdalla, mutta ensin piti kuitenkin selvittää, sopiko haluamani tyyli minulle. Suuntasin siis hääpukukaupoille.

Ensimmäisen kerran kävin sovittamassa pukuja Turussa, sillä kaasoni asui tuolloin vielä siellä ja olimme Villen kanssa viikonloppumatkalla hänen luonaan. Fiancée, liike jossa kävin oli aivan ihana, ja suosittelen muitakin morsiamia käymään siellä. Sovituskoppi oli todella tilava ja valoisa ja palvelu oli ammattimaista, ystävällistä ja hyväntahtoista. Puvun kanssa pääsi myös testaamaan istumista ja liikkeessä sai ottaa valokuvia! Sovitin tuolloin kolmea pukua josta sainkin hyvän kuvan siitä mikä minua miellyttävistä tyyleistä minulle sopii. Yksi kolmesta oli selvästi "liikaa" (leveä tyllihelma) mutta kaksi muuta olivat ihania! Valokuvien jälkeenpäin katselu on ollut todella arvokasta, sillä peilin kautta on niin hankala saada kunnollista kuvaa siitä miltä todella näyttää muiden silmissä (ja kuvissa). Puvut olivat toki ihania, mutta kalliita, vähintään tonnin taisivat olla kaikki kokeilemani.

Seuraavaksi kävin sovittelemassa Helsingissä, jossa paikaksi valikoitui Niinatar. Turun jälkeen Niinatar tuntui pieneltä pettymykseltä. Tila oli pieni ja ahdas ja täynnä pukuja, tosin pukuja taisi kyllä ollakin enemmän kuin Fiancéessa. Todellinen pettymys oli kuitenkin sovitusalue. Siinä missä Fiancéessa oli neliöittäin tilaa niin sovitus"kopissa" (huone olisi kuvaavampi sana) kuin sen ulkopuolella, oli Niinattaressa todellakin tavallisen vaatekaupan kokoinen koppero jossa vieläpä 1/4 alueesta valtasi tuoli. Koppin ei mitenkään mahtunut sekä minä, puku helmoineen että myyjä auttamaan puvun päälle saannissa, vaan myyjä pysytteli kopin ulkopuolella ja autteli verhon raosta. Paikalle kun vielä saatiin jokin äijäporukka sovittelemaan vuokraamiaan pukuja niin verhoakaan ei viitsinyt raotella senkään vertaa. Paikasta tuli tunne, että morsiamen viihtyisyyten ei oikein halunnu panostaa, toisin kuin Turussa. Täytyy kyllä myöntää, että olisin varmaan ollut ihan tyytyväinen ellen olisi ensin käynyt Turussa kokemassa millainen sovituskoppi parhaimmillaan voi olla..

Niinattaressa palvelu oli kuitenkin ystävällistä ja oikeastaan tykkäsin heidän tyylistään jakaa ensin merkintälappuja ja antaa itse hieman kuljeskella pukujen välissä merkitsemässä itseään miellyttäviä. Nämä tuotiin sitten sovitettavaksi ja niiden pohjalta myyjä alkoi ehdottamaan muita sopivia. Niinattaressa sovitinkin lukuisia pukuja joista suurimmasta osasta minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, koska kuvia ei saanut ottaa.

Myöhemmin varasin vielä ainakin kertaalleen pukusovitusajan johonkin muuhunkin liikkeeseen, mutta sairastumisten ja muiden kiireiden takia en sitten lopulta koskaan päässyt useampaan paikkaan sovittelemaan. Tämä hieman harmittaa, sillä hääpukujen sovittelua ei toivon mukaan koskaan enää pääse harrastamaan ja tuntuu että olisi pitänyt ottaa tästä kerrasta kaikki irti. Päädyin kuitenkin yhteen nettipukuun joka oli jo pitkään pyörinyt mielessä muita enemmän, ja päätin tilata sen ennen kuin on liian myöhäistä. Tuntuu että monet morsiamet ovat hankkineet pukunsa jopa yli vuotta etukäteen, ja itselleni alkoi tulla hätä tilatessa pukua vasta n. puoli vuotta ennakkoon.

Puvun tilaaminen ei kuitnekaan mennyt alkuun ihan putkeen. Valmiissa designissa oli puvun mahan kohdalla todella tökerön näköisiä kukkasia, joita kaason kanssa olemme kutsuneet hieman kuvaavammin paiseiksi. Tiedustelin myyjältä, josko puvun saisi ilman paiseita, kun puku muutenkin teetettiin omien mittojeni mukaan. Paiseiden poisjättäminen oli kuitenkin myyjälle ehdoton ei-ei, syynä se, että kukat ovat osa kyseisen mekon viehätystä ja ne kuuluvat siihen, sekä se että muut ostajat ovat olleet niihin tyytyväisiä. Yritin selvittää millä tavalla kukat ovat kiinni, että saako niitä itse sististi irti, ja että onko se nyt niin hankala jättää niitä vain lopuksi lisäämättä siihen. Myyjä oli todella nuiva kukkien suhteen ja itseltänikin meinasi alkaa huumoria loppua, kaikki viestini eivä ehkä olleet täysin kohteliaita ja joitain vähän harvinaisempia sanojakin saatoin käyttää.. Lopulta päädyin tilaamaan mekon paiseineen ja toivomaan parasta.

Mekko saapuikin postissa suoraan kotiovelle hyvin nopeasti samassa paketissa tilaamieni kenkien ja parin vaihtoehtoisen laukun kanssa. Koko paketti taisi maksaa postikuluineen n. 300 €, siis hääpuku, kengät ja kaksi laukkua! Sovitin tietenkin heti mekkoa, mikä oli todella hankalaa yksin, mutta sain kuitenkin jotenkin testattua ja mekko tuntui sopivalta. Kengät olivat yllätyksekseni tarrakiinnitteiset, mitä ei päällepäin kuitenkaan mitenkään näky. Ne olivat myös todella pehmeät jalassa, missään Suomessa kaupasta osamissani juhlakengissä ei ole niin miellyttävän pehmoista pohjaa kuin niissä! Kengät kuitenkin tuntuivat ehkä hieman liian isoilta ja harkitsenkin vielä toisen parin ostamista. Mekossa olevat paiseet olivat todellisuudessa vielä kammottavampia kuin kuvissa, mutta ainakin ne olivat kiinni vain parilla ompeleella, huh! Seuraavaksi kysyin kaasoltani voinko tulla hänen luokseen sovittamaan pukua kunnolla ja jättää mekon sinne ettei Ville näe sitä, ja ampaisinkin melkein heti kaason luokse. Saimme sovitettua puvun kunnolla ja se tuntuikin hyvältä päällä. Naureskelimme paiseille ja totesimme että ne näyttävät hieman myös siltä kuin joku olisi ampunut morsianta mahaan (tai vaihtoehtoisesti morsian on synnyttämässä mahan läpi alienvauvaa).

Seuraavaksi varasin ajan ompelijalle, sillä vaikka puku onkin nätti, se ei kuitenkaan vielä ollut täydellinen. Ompelijan valitsin kaasoni kaverin ja tämän kaverin suosituksesta. En oikeastaan edes katsellut muita vaihtoehtoja, sillä kaason kaverin kaverin omakohtainen kertomus tästä ompelijasta pelastavana enkelinä riitti vakuuttamaan minut. Kiikutin siis pukuni Kikka-tikkiin. Ensimmäisellä kerralla vähän selviteltiin mitä on tarkoitus tehdä ja mitä tarvitaan. Ompelija Anita poisti heti paiseet ja kaikki kolme (minä, kaaso ja ompelija) olimme sitä mieltä että puvun tyylikkyys nousi huomattavasti. Anita lähetti minut kangaskaupoille sillä halusin pukuuni liilat hihakkeet sekä jotain koristetta. Luulin tehtävän olevan helppo muttei ollutkaan..

Kävin parissakin Eurokankaassa, Nappitalossa ja Stockmannilla. Kuvittelin että isoon kangaskauppaan mennessä täytyy vain erilaisista vaitoehdoista valita paras. Asia ei ollutkaan aivan näin, vaan liiloja kankaita oli Eurokankaassa todella niukalti. Kysyin myös apua myyjiltä, ja ensimmäisessä myyjä lähinnä ohjasi keskustan liikeeseen. Menin sinne ja sain todella kummallista asiakas"palvelua". Kerroin myyjälle (tai oikeastaan lopulta kahdelle) pulmani ja mitä haen eikä myyjä sanonut oikeastaan mitään. Kysyin, onko niissä muutamissa sinne päin liiloissa kankaissa jotain eroja, että mikähän niistä soveltuisi tarkoitukseeni ja vastaukseksi sain vain "no mistä tykkäät". Ilmeisesti kankaissa ei ole muita eroja kuin väri. Sitten toisen myyjän kanssa koitimme löytää oikeaa väriä mukanani tuomaani käsilaukkuun sopivaksi (mikä siis muutenkin on se väri mitä haluamme) ja toisenkin myyjän palvelu sai huulen pyöreäksi. Totesimme molemmat että tarjolla olevat kankaat ovat hieman väärää väriä, joten myyjän ehdotus oli vaihtaa kokonaan toiseen väriin. Sanoine ttei se oikein käy, kun idea oli löytää nimenomaan liilaa. Pienen tauon jälkeen myyjän uusi ratkaisuehdotus oli musta kangas. Ehdotin itse että onko mahdollista värjätä jokin valkoinen kangas liilaksi jotenkin ja myyjä mietti että saattaisi olla, joten katsoimme hieman valkoisia kankaita. Tässä kohtaa kuitenkin koko "palvelu" alkoi tympäisemään ja halusin pois. Lähdin seuraavaksi Stockmannille jonkun suosisuksesta, mutta sielläkin näköjään myydään nykyään vain sisustuskankaita. Oloni alkoi olla jo todella epätoivoinen, kunnes taisi siellä Stockmannilla myyjä ehdottaa Villisilkkiä.

Pari päivää myöhemmin kävin Villislkissä yhdessä Villen kanssa. Jotkut varmaan ovat sitä mieltä ettei miehen kanssa saa käydä edes kangasostoksilla, ja niin oli Villekin, mutta tarvitsin jo tukea ja olimme yhdessä muutenkin menossa ruttopuistoon ravintolapäivänviettoon. Sitäpaitsi Villellä on ilmiömäinen kyky löytää etsimänsä, ja niin se tehosi tälläkin kertaa. Villisilkin myyjä oli asiantunteva ja ystävällinen ja selvästi yritti ratkaista ongelmaamme. Kaupasta löytyikin jopa pari varteenotettavaa kangasta vaikka värimallina toiminut laukku ei ollutkaan mukana. Sain myös arvion kankaan riittävyyteen haluamiini yksityiskohtiin ja ostin palan kangasta jota Ville piti parempana. Kotona totesin, että kangas oli juurikin sitä väriä mitä pitikin, eli laukun värinen.

Koristeiden suhteen meinasi myös käydä epätoivo, sillä suositellussa nappikaupassa eikä muissakaan liikkeissä ollut sellaisia koristeita mitä etsin. Erilaisia paljettikuvioita löytyi, mutta niitäkin heikosti halutussa värissä enkä halunnut sellaisia. Lopulta tilasin netistä koristeetkin. Löysin juuri täydelliset koristeet ja vielä kohtuullisella hinnalla ja ne tulivatkin todella nopeasti.

Eilen kävin sitten uuden kerran ompelijalla sovittelemassa koristeita ja kangasta puvun kanssa. Tässä välissä ehti jo tulla hieman epätoivo ja lisäksi pieni harmistus siitä että puku nyt on jo eikä niitä enää voi sovitella tai katsella netissä. Kuitenkin eilen lisäyksiä mallaillessa alkoi taas innostua. Mikäli ompelu sujuu niin kuin pitää, niin puvustani tulee aivan upea! Pukuun lisätään siis liilasta kankaasta roikkuvat olkaimet, selän nyöritys päällystetään samalla kankaalla ja yläosan ja helman saumakohtaan sekä muualle yläosaan tulee liilaa strassikoristenauhaa ja strassikukkanen. Näin saan pukuun haluamanimalliset olkaimet, rakastamaani liilaa väriä ja silti liila lisäys ei näytä irralliselta vaan puku näyttää kokonaisuudelta.

Nyt tehtävänäni on löytää alushame ja ne kengät mitä aion käyttää, niin seuraavassa sovituksessa saadaan vielä katsottua helman pituus oikeaksi. En malta odottaa että pääsen näkemään valmiin puvun joskus!!